Pieniä ja suuria ihmeitä

Eilen sitten kävin katsomassa Helmin ja Matin pentuja..
Voi juku, miten terhakas pentue. Ikää oli kokonaiset kolme vuorokautta ja nämäpä vaikuttivat jo ihan pieniltä koirilta. Pieniähän ne toki olivat, mutta ei epäilystäkään mitä heistä tulee isoina. Porukasta erottui silmiini yksi uros. Väritykseltään hyvin valkoinen ja kirjava, mutta jessus mikä tatsi hällä oli emänsä nisään. Jos poika sitä rataa jatkaa, niin oletan muutaman viikon päästä Helmin olevan kusessa sen jätkän kanssa. Niinkuin kuuluukin; "rakkaalla lapsella on monta nimeä", ristin hänet VääpeliKörmyksi. Aika kului kuin siivillä pentuja katsellessa..Ne söivät ja nukkuivat, söivät ja nukkuivat, mutta joka hetki oli näkemisen arvoista. Ja Helmi.. miten onnellinen ja ylpeä hän olikaan lapsosistaan! Oli todella hienoa päästä näkemään nämä kakarat jo elämänsä alkutaipaleella.
Kiitos Tanjalle !!!
Kuvittelin Donnan olevan hyvinkin ihmeissään, mukanani tuomista tuoksuista, mutta katin kontit. Hän keskittyy tällä hetkellä, alkukuusta alkavaan kiimaansa ja kaikki tienvarsien haisut kiinnostaa paljolti enemmän...
Nyt rauhotutaan Donnan kanssa pikkujoulunviettoon. Sauna lämpiää ja jumalaton riisipuurokattila odottaa allekirjoittanutta. Donnalle on sulamassa hirvenlihaa

Sitä h-i-r-v-e-ä odotellessa .. ja pientä aktivointia alkupalalla... :)

Oikein maukasta ja rauhallista pikkujoulua kaikille lukijoillemme!!

Penneleitä!

Aamusella OldLady-Donnan kanssa venytellessäni ja laiskotellessamme, tuli SE puhelu. Juuri kun olin ajatellut, että jokohan siellä Kiikalassa odottavan äidin lämpöjä mittaillaan!! Niin .... :) Helmi (Oakmeadow Nice Case) oli yöllä pyöräyttänyt maailmaan, hänen ja Matin (Tending Mack The Knife) rakkaudenhedelmiä, kokonaisen sextetin: viisi poikaa ja yhden tytön. Voi, miten onnelliseksi tulin kuullessani, että kaikki oli ohi ja Helmi sekä pennut voivat hyvin! Uuden elämän alkaminen on joka kerta ihmeiden ihme!
Paljon lisää kuvia pennuista Tanjan kuva-albumissa

Donna & "haamu"

Olipa myräkkä ja sunnuntai-ilta! Joka kerta tupakalla käydessä sai rappuja harjata ja samoin tein oli lumikinos ulko-oven takana.Sitä sai myös jännittää, meneekö sähköt, sillä oli todella jännittävä Talk Show odotettavissa, kun yksi suurimmista inhokeistani häädettiin BB-talosta :-))

En ole vielä käynyt suuremmin läpi haamukuvia, onko niistä oikein mitään julkaistavaksi :o) Tässä nyt kuitenkin yksi: sarjasta Donna & haamu

Lisää lunta!

Loppuviikko vietettiin Donnan kanssa mitä mukavimmissa keleissä. Pikkupakkasta ja aurinko paistoi!

Sään innoittamana jatkoin taidelajia, kuvaamisharrastustani, Donnan ollessa "muusani" :) Valaistus oli mitä parhain, mutta suurimmassa osassa kuvia kummittelee harmaa hahmo Donnan edessä... Huh, kammottavaa! No, meikähän ei sitä tajunnut, että voisi kyykistyä kuvaa ottaessa ja näin ollen varjoni on niissä kuvissa. Oppia ikä kaikki. Mukavan aurinkoisen sään ja lumipeitteen sivuvaikutuksena sainkin sitten migreenin. Ei ollenkaan kivaa, eikä tänään Salo-reisukaan mitään herkkua ollut. Se joulu, joulu, joulu änkesi jokapaikassa silmiini ja oli saada uuden migreenikohtauksen laukeamaan. Eikö sitä vieläkään ole almanakasta poistettu. Argh! Donna sen sijaan nautti elämästään, meikän puhistessa kaupoissa. Hän pääsi oikein juoksulenkille sillä välin. Hienoa palvelua, kiitos vävylleni :)

Päivän mittaan tuuli olikin yltynyt ja lunta tupruttikin oikein kunnolla kotimatkalla. Melkoisen mielenkiintoinen kotimatka. Välillä ei oikein tiennyt missä kaista menee... Nyt, tätä kirjoittaessani onkin oikea lumimyrsky! Lisää lunta, jee!! Kuva perjantailta, auringon laskiessa

Valkeaa unelmaa

Yöllä oltiin sitten saatu ensilumi tänne eteläiseen Suomeenkin. Ihanaa!!
Kyllä luonto oli aamulla kaunis ja niin valoisaa. Innostuin taas välillä kuvaamaankin. Puita ja pensaita, joiden oksilla oli lumikerros. Vaihdoin oikein uudet akut kameraan ja räps, räps.
Joku muukin innostui ensilumesta vai mitä päättelette jäljistä :))
Voi kun tämä lumikerros nyt pysyisikin ja kelit puhtoisina...

Aurinkoinen alku....

Viikko alkoi vaihteeksi aurinkoisissa merkeissä. Jee, miten mielikin on heti ihan erillainen. Kyllä se vaan olikin pimeetä!! Sisällä piti päivälläkin polttaa valoja ja sitä mietti, ulos astuessaan Donnan kanssa, pitääkö ihan heijastinliivit laittaa ylle. Oltiinkin hiekkakuopilla pitkä tovi päivällä paistattelemassa auringossa pikkupakkasessa. Tuntuukin käsivarressa se jumalaton kepin heittely :o) Mutta hienosti Donna noutaa ja jopa nykyään ei enää pudota keppiä vaan tuo sen mulle käteen. On Donna vaan hieno koira! Ja sen "söpön tyynytempun" lisäksi osaa paljon muitakin asioita. Pitää ihan mainostaa, otin eilen leikkimielellä, patukalla paikallaoloa ja luoksetuloa pihassa Donnan kanssa. Ihan pientä hiomista vaille kilpailukunnossa olisivat nuo liikkeet, mutta mehän ei niihin hiomista tarvita. Ihan vain Donnan mielenterveydeksi pitää välillä "treenata". On hän niin onnellinen kun saa tehdä jotain ja ennenkaikkea kun saa kehuja/kiitoksia.
Tässä harmaa kuva viime perjantailta:
Ei ole sää kehuttava, mutta pääasia, että Donnalla oli hauskaa kavereidensa Helmin ja Lunan kanssa. Helmin tahti menossa on vain jo hiukkasen hidastunut. Vaavit vatsassa painavat jo sen verran, sillä kymmenisen päivää on enään laskettuun aikaan. Jos sattuu bordercollien pennut kiinnostamaan, niin lisätietoja täällä.

Isänpäivänä

Pimeenä ja "sumppuraisena" ....
ollaan taas viime päiviä vietetty, muutaman ihanan aurinkoisen, pakkaspäivän jälkeen.
Tännekin kirjoittelu on kokonaan unohtunut. Eipä meillä kuitenkaan sen kummempia. Kunnon kohennusta BB-koukun jälkeen :D Onneksi pääsi siitäkin paskasta eroon, kun porukka meni niin latteaksi, kuin se siellä menikin. Ilta kymmenen koosteetkin on ihan riittävän tylsiä. Huokaus.
Kyllä taas tänäänkin, metsästä ja hiekkakuopilta tultuamme, kiitin tuota malinoisin karvaa ja turkkia (turkkia, joka Donnalla on aika olematon). On se niin helppo ja likaa hylkivä. Vaikka oltiin läpimärkiä ja muka rapaisia, niin Donna itsensä ravisteltuaan oli siisti. Ainoastaan meikän tossuissa ja farkkujen lahkeissa oli todistusaineistoa retkestä. Donna ei tosiaan märkänäkään haise ulvolle, ei koiralle. Ainoastaan sen kauhean karvanajon jälkeen hän haisi niin pahalle, ettei meinannut iljetä silittää. Karvanlähdön jälkeen Donna joutuukin kunnon pyykkiin ja hän tuntuu siitä oikein nauttivan. Varmasti kutittaa ihoa kun ne karvatupet on auki ja iho erittää talia.

Tässä poseeraa karvaton, laiha malinois kylvyn jälkeen.

Tässä taas hienon hieno, töitä tekevä malinois. Katsokaa ja ihailkaa. Jösses!

Toivotaan, että saadaan kuulakkaita, kirpeitä päiviä tähän muuten niin ankeaan marraskuuhun. Hyvää isänpäiväniltaa kaikille. Itse lähetän hiljaisen tervehdykseni sinne jonnekin. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin....