Viisi kiloa, elämän iloa

Donnan ja Sheenan askeleet jatkuvat keväisissä merkeissä.
Ellei heidän, niin emäntänsä!
Allekirjoittanut on tehnyt jo ensimmäiset kylvöt :) Sopii vaan odottaa, miten purkkien käy tänä keväänä, kun meillä asustaa tuo pikkuinen collie...
Hyvin menee meillä edelleen ja autossakin on jo hiljaista. Sheena on aika onnessaan oikeastaan kun pääsee auton kyytiin. Tänään yksi Shen huippuhetkistä oli päästä kasvattajansa luokse käymään. Voi, sitä pusuttelujen määrää! Ja voi sitä onnea, että sain vaan positiivista palautetta kasvattajalta :) Sitä tuntee itsensä ihan Uunoksi ja turhaksi näissä koiratouhuissa välillä, mutta tästä on taas hyvä jatkaa..
Kiitos Sirpa!
Eilen käytiin tosiaan puntarilla Sheenan kanssa ja viisi kiloahan tuo elohopea painoi. Siitä päätellen She sai sopivan matolääke-annoksen ja nyt seuraavaksi onkin vuorossa ensimmäiset rokotukset. Tätä kirjoittaessani Sheena 'tappaa' Donnan kumista vinku-kanaa ja Donna yrittää epätoivoisesti pelastaa kanaansa :) :)
Elämä on kivaa...

Paljon uusia kuvia!!

Oy Uhkarohkeat Ab :)
Aurinkoisen päivän innoittamina, uhmasimme Anerionjärven sulaa ja ulkoilimme kantatie 110 puoleisessa päässä. Paljon uusia, ihania kuvia koiristani albumissamme.
Kuvista kiitos ja copyright Tanja Vahtera

Veikeä pentu

... ja niin viisaskin!
Sheena on oivaltanut takaoven tarkoituksen ja hakeutuukin sitä kohti useimmiten, kun on hätä. Sieltä kun olen laskenut hänet vapaana kinokseen tarpeilleen. Etuovesta lähtö ei olekkaan niin mieluista, koska se liittyy hihnaan :) Nerojahan nuo ovat jo pienestä pitäen...
Päivät menee vauhdilla ja joka päivässä on uutta ja ihmeellistä meille kaikille. Ilmat suosii pitkäänkin ulkoiluun. Aivan ihania on aamut kun mennään tuohon "pikkumetsään" peuhaamaan. Nauraa saa, kun pikkuinen on vauhdikkaimmillaan ja niin täynnä virtaa yön jäljiltä :) Sheena tietää hyvin jo, että sahan kohdalla lasken vapaaksi. Metsikössä hän sitten näyttää Donnalle mallia, miten hän isona tyttönä menee, jos sattuu agilitya alkaa harrastamaan. Useimmiten nuo estehypyt vain päätyvät kömmähdykseen ja onpa Sheena jäänyt vatsastaankin puunrungon päälle roikkumaan...Kaikenkaikkiaan Sheena kuvittelee olevansa paljon isompi ja vanhempi koira kuin suinkaan on! Eli todella reipas tyttö.

Autoilu tuottaa vielä ensimmäisten kilometrien ajan pienoista konserttia ja Donnan ilme on kyllä sanoinkuvaamaton. Ihan selvästi ladyn ottaa korviin moinen kirkuminen :) Yriteään poiketa aina jossain Sheenalle mukavassa paikassa, jottei autosta ja häkistä tulisi arestin tuntuista. Eilenkin poikettiin Kiikalassa kampaamossa ja mukava sattuma olikin, että Sheena pääsi siellä tapaamaan kaksi pikkutyttöä. Myöskin pihassa lippalakkipäitä, jotka She tervehti myös iloisesti.
Toivotaan, että kevät etenisi nyt vauhdilla! Olisi huomattavasti helpompi hypätä kymmeniä kertoja päivässä pihalle, kun ei tarvitsi niin pukeutua.
Ja eteneehän se, jos joutseniin on luottaminen. Eilen aamulla kiertelivät jo tässä yläpuolella, hakeutuen takaisin läheiselle järvelle, missä kuulemani mukaan on rannassa jo hiukkasen sulaa niille...

Kymmenviikkoinen ärrä

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiinkin sellaiseen sunnuntai-aamuun, että hetken jo ajattelin mihin ihmeeseen olen itseni laittanut... Sheena käytyään aamutarpeillaan lumipyryssä sai sellaiset hepulit, että kahveen keitosta ei meinannut tulla mitään. Ja sama vaan jatkui vapaana ulkoilun ja ruuan jälkeen... Ajattelin sitten levähtää sohvalle ja kattella hiukan telkkua, niin eikös tuo väkkärä käynyt kiinni sohvan kulmaan kautta traakkipuu kautta matto kautta pajukori jne. Ärisi ja örisi vain mennessään. Mikään leluista ei kelvannut, täydellinen hepulikohtaus. Eli terve pentu ja niin onnellinen :) Eihän siinä mitään muuten ole, mutta kun Donna innostuu siihen kirmaamiseen mukaan ja silloin aina välillä meinaa mennä hieman yli se touhu täällä. Ulkona leikkii nätimmin Sheenan kanssa.
Eilettäin Donnassa oli havaittavissa hitusen mustasukkaisuutta kun tuli hänelle rakkaita ihmisiä käymään. Varoittelee onneksi ihan nätisti, mutta Sheena kun on reipas ja rohkea, niin ei hän ihan pienistä varoituksista ole moinaskaan. Remonttireiskajokamiesjantusen tullessa, Donna ärähti tosi julmasti pennulle ja mä tietty säikähdin ihan hirveesti, mutta Sheena ei :)
Onneksi pakkaset hellitti niin voidaan lisäillä ulkoilua pikkuisen kanssa. Vilustumisen oireita tosin allekirjoittaneella. Kiireessä kun tulee hypättyä missä tahansa tossuissa pihalle lumeen, mutta ei se mitään, suunta Sheenalla on jo oikea...

Uusia kuvia

Kuvassa bordercollie Jade ja Sheena
Sheenan päivä jatkui jänskissä merkeissä..
Tähtireportteri Tanja & bortsunsa tulivat Sheenaa ja Donnaa tervehtimään.
Kiitos vain vauvalahjoista ja kuvista :)
Sheenalle tuo filmitähtenä oleminen oli niin jännää, ettei tuo ole jaksanut sen jälkeen muutakuin "ynistä", syödä ja nukkua!! :) Uusia kuvia albumissa.

Tästä se alkaa

Kiitos kaikille onnitteluista!!
Tervetuloa vaan katsomaan meitä.
Lauantai Sheenan kalenterissa on jo täynnä :)
Sheenan Riku-iskälle♥ extra-terkut:
Yhteystiedot saa kasvattajalta.

Meillä ei sitten vitkutella. Ihan normaaliin koiranelämään totuttelu on alkanut. Eilen aamulla laitoin jo Sheenalle kasvattajan Putiikista ostetun, uuden ihanan pannan ja tänään aamulla lähdettiin hihnassa ulos. Oli siinä Donnalla ihmettelemistä kun tuo parinsadan metrin matka, läheiselle pellolle kesti ja kesti. Kaveri kun putkutti ja sätkytti hihnassa. Takaisinpäin tultiinkin jo niin hienosti kun oli vapaana höyryt päästetty pellolle ja pikkuisella hirmuinen nälkä.

Myöskin yksinoloon totuttelua harjoitellaan pikkupikku-hetkiä kerrallaan. Meillä kun on nuo ihan omat jutut Donnan kanssa, jotka tehdään kahdestaan; postilaatikolla käynti ja roskienvieminen. Myös keittiön portin taa jääminen kiltisti ja ennenkaikkea HILJAA, kuuluu Sheenan harjoitteluun. Sillä tulevaisuudessa, jos tulee tilanne koirien jäädä keskenään kotiin, niin Sheenan paikka on keittiössä, portin takana. Toki pääsääntöisesti koirat keikkuu autossa mukanani ja päivittäin Sheenakin pääsee nyt pienelle ajelulle, että autoilu tulee tutuksi.Hienostihan kaikki sujuu. Sheena on hieno pentu!!

Naapurin mummot on Sheenan mielestä ihania ja kaikki hän tervehtii iloisesti häntä heiluen. Viereinen päiväkoti ja siellä lasten äänet kiinnostaa myös kovasti. Saappa nähdä koska She livistää pissareisulla aidan alitse päiväkotiin kirmaamaan :)

Tällaista meillä kahden yhteisen yön jälkeen....

Sheena

No niin joo... :)
Eli eilen illansuussa meille muutti pienen pieni söpöläinen:
Arttulan Revontuli, joka sai kutsumanimekseen Sheena.
Reilu vuorokausi on elelty nyt kimpassa ja kotiutuminen on sujunut hienosti.
Sheena on kuin olisi koko pienen ikänsä meillä asunut.
Tosi reipas ja mukavanoloinen pakkaus.
Räpsin eilen illalla kuvia hänestä. Tosin huonolla tuurilla, mutta albumissamme on nyt muutama, vähänkään onnistunut...


Meille kun ei tule sanomalehtiä ja mainoksetkin olen kieltänyt, piti käydä kerjuulla :) Hienosti Sheena-tyttö tekee pissit paperille ja isommat tarpeet pihalle.
On tämä vaan niin jännää ja pelottavaakin... Pelkään, että sotken tyttelin kun se on niiiin pieni. Donna on ylikiinnostunut uudesta tulokkaasta, joten hiukkasen on rajoitettava, mutta muuten ihan hyvin suhtautuu asiaan.

Se on siinä!

tai Ciinä tai Ciina ...tai Sheena... vai miten se oli...?

Hehee .. allekirjoittanut ei ole humalassa kirjoitusvihreineen.
Vai miten se oli?
Tai sitten on :)
N e l j ä n kuukauden pähkäily ja miettiminen on tullut päätökseen.
Malinois Donna ja emäntänsä ovat tulleet siihen tulokseen,
että jatkamme askeleitamme näin ja näin on hyvä!
Voi näitä promilleja!!!

Eipäs kerrotakkaan vielä enempää, mutta voi olla, että
ihan uusikin blogi syntyy...tai sitten ei.

Salamyhkäisyyden harsoa raotamme kuitenkin sen verran,
että kirjoitan tätä keittiön lattialla sammumispisteessä,
läppäri sylissäni :) :)

Hyvää ystävänpäivää!

Yön lapsi

Muutaman minuutin kuluttua 19 vuotta täyttävän
kunniaksi piti kaivaa tämä biisi tuubista.
Ihme sattumaa ja mieleenpainuvaa...
Silloin kun lähdin häntä saamaan laitokselle, soi tämä radiossa.
Ja minä kun olen aina ollut suuri Kirka-fani ♥



Paljon onnea Yön lapselleni!

Aika....

Kuva on vanha, mutta niin on koirakin :) Kuvan copy S. Vahtera

Ajan kulua ei tosiaankaan huomaa muuten kuin koirien ja lasten ikääntymisessä!

Ensimmäinen tätä kuuta tuo kuvassa oleva koirakin täytti jo kahdeksan vuotta. Eli samoissa vuosissa Donnan kanssa, mutta kiinni ei saa :) Hän on tyttäreni hurmaava Zaza-koira, joka on lapsuutensa asunut "koulutuksessani" ja Donnankin kämppiksenä vuoden päivät.

Tänään vielä .. surffaillessani blogeissa, havahduin tähän todellisuuteen ja ajankulkuun. Kultainennoutaja Pimukin (Karvin Please Pick Me) jo neljä vuotta. Hip hei ja onnea!

Muuten päivät menee täällä ihan omalla rauhallisella painollaan. Pakkasista päästiin ja nyt Donna ja emäntänsä askeltavat nilkkoja myöden loskassa. Nooh, se on hyvä se. Donnan varpaat tyckää :)