Paljon Onnea vaan!!

Sheena .... tuo höpönassu, tänään ½ vuotta!!!

13 kiloa 400 grammaa elämäniloa :)

Elämämme jatkuu kahlaillen.... ... ja kahlaillen....
Ihmetellen!!!
Uiden...
Köllötellen....
ja ennenkaikkea kesästä nauttien!
Blogipäivitykset eräistä tietyistä syistä johtuen jäävät tauolle..

Aurinkoista ja mahtavaakin mahtavampaa kesää kaikille!!!

In The Summertime :)

Ylläni sininen taivaan katto

allani tuoksuva apilamatto.

Oisko onnea suurempaa

kuin päivänpaisteessa lekottaa.

Ihan laiskana,

kiirettä vailla

apilan kukkien lailla.

Runo: Telma Andersson

Nysse tuli!

Enää ei puutu kuin tolpat ja miäs :)
Verkkoa on metrettäin. Taitaa riittää pihan katteeksikin. Eipä pääse linnut sitten meitä häiritsemään, heh.
Suunnitelmissa on ollut jo kauan aidata tuo piha, jotta koirat voivat vapaasti olla siinä kanssani. Sitä en tiedä mitä se sitten käytännössä tulee olemaan (kestääkö korvat), sillä Donnahan tunnetusti louskuttaa leukojaan ohi kulkeville koirille. Sheenalla tulee koulun paikka, sillä mitään kaivuu-operaatioita pihassa en tule hyväksymään. Sheenan kynsiä jo sunnuntaina syyhysikin ja hän samalla tarkisti miten syvälle omenapuun juuret menevät. En ollut kuin hetken poissa ja johan touho oli iskenyt :) :)
Ensi viikkoon tuo homma menee, koska saan silloin kummipoikani kautta ne tolpat. Viikonlopun aikana pitää sitten metsästää sitä "kanki-kaikkosta" eli miestä, joka tolpat pystyttäisi, aidan asentaisi. Sitten voidaankin olla ihan relax vaan takapihalla mittumaarina....

On ilmoja pidellyt...

Sitten viime viikonlopun ollaankin saatu nauttia jos jonkinmoisesta säästä!
Helteen ja auringonpalvonnan jälkeen saatiin kunnon sateet. Niin tervetullutta kun se vesi olikin, niin toi se meidän elämään mutkia... Olin kuin olinkin saanut opetettua Sheenan kakkimaan läheiseen pitkänä kasvavaan heinikkoon, mutta: Märkä pitkä heinä ei sitten kiehtonutkaan neitiä ja yököttävä ilme naamallaan tämä alkoi pidätellä sitä suurta tarvettaan ja nyt seurauksena siitä Sheena päästelee pökäleet kadun varrelle, nurmikolle ja jopa meidän ikiomalle tarkoin varjellulle takapihallemme :) Pieniä murheita elämässä, mutta kun oli jo niin oppinut pois nurmikentiltä, niin harmittaa, toisaalta huvittaakin :)
Tänään meikäläinenkin taas havahtui elämään, kun oli poutaa ja aurinkokin näyttäytyi. Epätoivoisesti vaihdoin toppia neulepuseroon ja päinvastoin. Istuttelin vielä muutamia kukkiakin. Nyt saa olla ne vihoviimeiset!! Kuten yllä olevasta kuvasta näet, oli mulla pikku-apulainen tietenkin istutuspuuhissa mukana. Että yksi muoviruukku voikin olla hauska ja ihmeellinen koiranpenikalle :)

Useamman tunnin kun Sheena touhusi kanssani takapihalla, sain kun sainkin jonkinmoisen kuvan napattua ja kuten huomaatte, muoviruukku on 'hengissä'. Oli myös aika käydä läpi tuota kasvattajan kauhistusta. (on ihan oma keksimäni termi, koska hävetti viime vkl:na viedä She Sirpalle, paskasena ja takkuisena) Sheena heittäytyy nurmikolle kynsien leikkuuksi ja makaa selällään kun kampaan vatsanalusta ja kainaloita jne. Ihan ongelmitta menee siihen asti, mutta kaula ja kaulus on alueita jolloin She yrittää näyttää sitä omaa tahtoaan; joka on tulinen.
Tuli mikä tuli. Revontuli.

Männä viikolla piipahti Sheenan sisko Kiki myös moikkaamassa meitä ja tottahan toki siskokset laitettiin posettamaankin :) Korvista, ilmeestä ja kielestä varmaankin tunnistat Sheenan.:

'''Hei mitä tapahtuu. Aina valmiina .. kaikkeen! '''