Valiokaffetta ja hevosia

Olenkohan koskaan aikaisemmin maininnut
miten suunnattoman tyytyväinen olen tuohon Sheenaan...

Eilen taas tuli todettua moneenkin kertaan, miten tasapainoinen koira hän on. Ei hötkyile mistään tilanteista. Päivä oli täynnä erilaisia tilanteita, jotka onkin ihan tervetulleita kesän kotipesässä mökötyksen jälkeen :) Päivällä apteekkireisulla tapasimme Sirpan, Sheenan kasvattajan eläinlääkärin pihassa. Olipa kiva tavata pitkästä aikaa! Siinä jutustellessamme kokeilin tyhjällä limukkapullolla, miten She ottaa kontaktia minuun. Kaikki muu unohtui penikalta ja alkoi leikkimään pullolla/kanssani. Donnan häiriköidessä (ARGH!!) autossa ja kuuluipa Arttulan biilistäkin jotain ääniä. Hyvä Sheena!
Illalla matkasimme Sheenan kanssa tuoreen Suomen muotovalio Doriksen valioitumiskahville. Nätisti Sheena odotti autossa vaikka koiria oli pihassa ja osa haukkuikin. Ihmisten kahvittelun jälkeen oli koirien treffaamisen vuoro. Sheena ei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut kenestäkään koirasta, kävi vain nuuskuttamassa ne. Ja taas koitin patukalla ja Sheenahan huomasi vain minut ja taisteli raivoisasti patukasta, häiröstä (pihassa useita ihmisiä ja koiria) piittaamatta. Voi juku, että olin tyytyväinen.

Kiitos vain Mialle kahvista herkullisine leivonnaisineen
ja kaikille mukana olleille hauskasta illasta :)

Illan hämärtyessä matkattiin vielä Tanjan työmaalle ja katsomaan kun 11 ravuria vietiin talliin. Ensinhän Sheenaa hitusen jänskätti hevoset ja haukkuikin niitä, mutta muutaman ohi kuljettua oli täysin cool. Ainoastaan kiinnostunut niistä. Kun kaikki hevoset oli karsinoissaan menimme sisälle talliin tutustumaan. Ei Sheena ollut moksiskaan tilanteesta. Toki ihan terveesti varovainen, mutta minkäänlaista pelkoa ei ollut havaittavissa vaikka rouskutus, kavioiden pauke ja hevosten "päristelyt" (vai mitä se on?) oli melkoinen.... Tässä mukava kuvasarja Sheenasta tutustumassa lähemmin hevoseen. Kuvat on kännykällä otettu ja siksi rakeisia.

Emäntä taitaa hiukkasen pelätä oria.. :)

Pissapää

Sheena on sanan varsinaisessa merkityksessä: 'pissapää' !!
Se ei suinkaan tarkoita hänen otettaan elämään, että siinä olisi jotain kusipäistä häiriökäyttäytymistä. Vaan .. Donna tekee hänestä sellaisen. Sheenan nuuskutellessa mielenkiintoisia, toisten koirien jättämiä posteja puiden ja pensaiden juurilla, niin Donnapa nostaa samalla koipeaan kuin uros ja pissii Sheenan päähän. Ei hyvät hyssykät. Sheena ei ole asiasta moksiskaan, vaan kaulus tahmeena jatkaa kulkuaan :)

Loppuun kalutut putkiluut on meillä uusiokäytössä. Näin kun ihmisestään viedään kaikki mehut, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, on ihan oiva keino aktivoida koiria kätkemällä luiden sisään lihapullia ja makkaraa. Nuohan duunaavat vaikka kuinka kauan niiden luiden kimpussa :) Sheena pyytää välillä apuja, mutta Donna työstää niinkauan, että makupalat on suussa.

Kaunis koira :))

Taas sataa. Ja arvaakkaatten mitä Sheena tekee sateella, jos päästän hänet takapihalle pissalle, enkä vie hihnassa kujan varteen? Hänhän käy keinun ja sen katoksen alla tarpeillaan, sateelta suojassa. Hassu koira.

Nyt tuli pissajuttuja ja muutama kuvakin.

Vältän tekemästä tänä vuonna tästä blogista BB-sellaista,

mutta vihjaan sen verran... että kyllä niitä

pissa-kakka-juttuja on luvassa illan ohjelmassakin.

Samoin vältän kertomasta enään mitään autostani,

mutta vihjaan, että se elin, kesäkurpitsa-mikälie, on otsastani häipynyt! :)))

Härkäläntie/Kirkonmäki

Semmä vaan sanon, että jos saan hiukkasenkin vihiä, että joku nyt kertomaani nauraa. Tulen kiertämään ... nenästä! Rehellisyyden nimissä kerronkin, että tuo kulkeminen koirieni kanssa vaikeutui taas. Eilen sunnuntaina, lähdin jostain kumman syystä Somerolle hautausmaalle, toisin kuin aikaisemmin olin suunnitellut lähteväni Sheenan kanssa Kiskoon mätsäriin (?) Sama pää kesät talvet.
Siellä Somerolla Kirkonmäessä vietettiinkin sitten kaunis pyhäpäivä, sillä autorakkine ei suostunut käynnistymään. Minä (kuvitellen omaavani autosähkö-insinöörin taidot) kamppailin siellä tunteja releiden ja sulakkeiden kanssa. Välillä tietenkin kävellen koirien kanssa pitkin Härkäläntietä ihastellen jokimaisemaa. Ilma oli mukava ja mikäs oli ihastellessa peräprutkuillaan veneileviä urhoja. Välillä onneksi saimme sämpyläkahveet tätini luona. Tosiaankin, useiden tuntien kamppailun jälkeen luovutin. Sanomattakin on selvää, ettei kahden ison koiran kanssa ole helppoa liftata kotiin, kukaan ei kyytiinsä huoli. Joten oli soitettava paikalle siskoni. Auto hinattiin korjaamon pihalle ja saimme kyydin iltasella kotiin. Siellä se peijakkaan "globetrotter"-maailmanmatkaajani nyt on ja pääsee klo 14 tietokonetomografiaan. Hirvittää vain millainen lasku sieltä on tulossa!!
Niin paljon kun harmittaakin, niin edellisen bloggaukseni lukiessani, naurattaakin jo :) :)

Matka todellakin jatkui .... 33.6 kilometriä!!!

Yhtä juhlaa!

Ei se aina ole niin yksinkertaista, tuo koirien kuljetus. Vuosittainhan pitää se koirienkuljetusväline viedä katsastettavaksi. Niin teinkin. Ensimmäisellä kerralla Hra Insinööri selosti, ettei seisontajarru toimi! Mitä helvettiä?? Ei auttanut, että yritin selittää olevani sinkku kuin myös koirani. Meillä ei seisontajarruja tarvita! :)))))
No, juu. Tänään käytin auton uudelleen näytillä ja taas saatiin vuodeksi ajoaikaa. Jippiiijaei!!!!

Aihetta juhlaan oli myös tänään muutenkin. Koska Sheenan kaunis sisko Kiki, Arttulan Rentun Ruusu (kuvan copy sisareni Seijan) kävi tänään visiitillä. On se Kiki niin kaunis ja paljon kehittyneempi kuin Sheena. Nuorikot painivat hetken pihalla, mutta harmiksemme se aika on aina niin rajallinen!. Ensi kerralla siitten juhlitaan koko päivä... Onhan meillä katsastettu biili millä liikkua vaikka Pertteliinkiin...........

Eli ... matka jatkuu .....

Ajan kulku.....

Aika menee kuin siivillä.
Sheenakin on tänään jo 8 kuukautta vanha.
Ei ole enää tietoakaan pikkupennusta vaan She on tuollainen rontti-rojotti.
Ekoista juoksuista ei ole oikein tietoakaan. Hyvin vähän on vuotoa, eikä mielialakaan ole heitellyt. Parina ensimmäisenä päivänä Sheena vain oli hiukkasen ihmeissään.

Ajan saa kyllä kulumaan monella tapaa... Tänään olen, miettiessäni noiden kotisivujen historian havinaa-osiota (joka on suuri vitsi), etsinyt koko aamun ensimmäisen koirani rekkareita.
Enhän ole vanha .. vaan kauan elänyt. Ja niin se vaan on, että ensimmäisen koirani olen hankkinut jo 1973! Rekkarit löytyi ja samalla tutkiskelin KoiraNettiä. Ihmeekseni ei Monaa sieltä löytynyt. Vain velipoika pentueesta näkyi??? Jonain päivänä kun saan skannattua vanhoista ed.menneistä koirista kuvia päivittelen niitä sivuille.
Tein Monan sukutaulun ja se on nähtävissä tässä.

Onnittelut 8 -kuisille Arttulan Ärrille!!

Welcome to our websites!!!

Mä tein sen!
Sain kun sainkin kasaan jonkinlaiset sivut koirilleni.
Hyvä minä.
Koko iltapäivä ja ilta (ja paljon LM:ää) siinä kyllä tuhraantuikin... Huh-huh.

Tervetuloa!

Juhlan kunniaksi

Kuin Donnan eilisiä synttäreitä juhlistamaan, tuo ihmepionini avasi kuin avasikin kukkansa. Kukan koko ei ole kuin puolet siitä, millaisia möllyköitä ne olivat, pionin rehottaessa ennen hävittämistä. Nyt olen päättänyt, että tuo lilliputti saa kasvaa paikallaan, koska noin sinnikäs on. Maahan ei tosiaankaan ole jäänyt kuin sentin parin mittainen pala juurakkoa!
Ensimmäinen omena oli myös yön aikana tipahtanut puusta ja ehdin aamulla ennen Sheenaa nappaamaan sen talteen. Pettymyksekseni se oli täysin madon syömä =()
Ei siitä isoa palaa saanut maistiaisiksi....
Laitan nyt tämänkin kuvan tänne vaikkei se tosiaankaan tuo esiin sitä mitä siinä on tapahtumassa. Tämä on yksi niistä päivittäisistä, hauskoista Sheenan touhuista, jolle saan naureskella. Sheenahan tietää, että se paras paikka on 'vierelle', jolloin saa kehuja ja namujakin. Donnaa liehitellessään ja mielistellessään, Donnan syttymättä leikkiin, Sheena tarjoaa sivulletuloa :) eli 'vierelle'. Harmi vain, että kuvassa Donna on jo hölmistyneenä ehtinyt perääntymään ja kuva ei anna oikeutta tilanteelle.

Olemme saamassa uuden naapurin ja Donna on jo näyttänyt "närhen munat" hälle. Tämä kun on miespuolinen ja Donnan mielestä tuli liian lähelle meidän aitaa, omaa pihaa siistiessään. Ei saisi nauraa, mutta melkoisen loikkauksen naapurinsetä teki Donnan hyökätessä aidalle. Tilanne oli koominen vaikkakin raivostuttava...
Tässäpä sitä onkin taas, että saan Donnan hyväksymään tuon miehen. Ja olemaan louskuttamatta leukojaan.

6.8.'09 Tämä päivä on DONNAN!!

Tätä päivää vietetään Donnan 9-vuotissynttäreiden merkeissä. Donnan, joka rakastaa marjoja, tulee saamaan mieleisensä kakun. Ihan koirille tarkoitetun, mikä on koristeltu vadelmin ja mustikoin. Karviaiset ja punaherukat on Donnan suurinta herkkua, mutta niitä emme tähän päivään vielä saaneet...
Donna ei ole mikään helpoin koira.
Kovapäinen/jästipää junttura.
Hän valikoi ystävänsä hyvin tarkkaan.
Donna on remmirähjä
ja haukkuu autossa (mikä saa omistajalleen lisää harmaita hiuksia aikaiseksi!)
Pöllö mikä pöllö, mutta koti-oloissa mitä ihanin sohvachamppiooni.
Pitää kyllä putkimiehet ja muutkin miehet loitolla, mutta niinhän se pitääkin! :)
Hienoa on kuitenkin se, miten hienosti Donna on sopeutunut pikku-Sheenan meille tuloon ja miten äidillinen hän on She:lle ollut....

Lempparikuvani...

Utelias-Donna :)

Donna on elämänsä varrella kokenut koviakin muutoksia,

mutta aina hän on hermorakenteensa voimalla selvinnyt niistä.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä päivästä, kun tiemme kohtasivat .....

♥ Rakastan tätä koiraa TODELLA!! ♥
♥ Paljon Onnea Rakas Donna! ♥

Suopursu kukkii .. rahkasammal .....

Tänään metsästettiin keltaisia sieniä oikein urakalla!
Sheena otti kaiken irti päivästä ja paineli pitkin pöpelikköjä ja mutaisia metsäojia, siihen malliin, että silmämunissa vai vilahti valkoista. Eihän tuossa muutenkaan ole niitä valkoisia osia suuresti joten ei siinä mitään sen ihmeellisempää...
Hauska päivä!!
Miten voikin koira hauskuuttaa meitä siihen malliin :) Ja tietysti ei kameraa mukana, vai oisko niin, että ne kuvat on sensuroitu, säästääksemme kasvattajaa ylimääräisiltä sydämenlyönneiltä :) (Mitenkään veetuilematta näihin "turkkirotukeskusteluihin"...) Kunnon mutakylpy tekee terää, niin meille ihmisille kuin pienelle colliellekin. Koiriin tottumaton ystävänikin sai kunnon naurut, kun She suosta tullessaan uitteli päätään sadevesisaavissa ja pärskytteli sitten vettä ympäriinsä :)
Oli meillä sienien etsimisen lisäksikin tarkka suunnitelma, metsästää villivadelmia ja mustikoita huomisen päivänsankarin kaakkuun . . . .

Wallan unohdin

Pim Bulan Williruusu

kuva © Seija Vahtera

Wallan unohdin eilen täällä mainita ja kertoa...
Eilen oli Ylöjärvellä collieiden palveluskoiralajien mestaruuskoe,
jossa kisasi myös Sirpa Sheenan äidin Katan (kuva yllä) kanssa.
Katalle hienosti jäljen avoimen luokan voitto ja avoimen luokan paras koira ==> JK2
Upeeta, Mahtavaa! Onnea Onnea!!!

***

Yksi yö voi muuttaa meillä kaiken :)
Pennusta on varttunut pikkuNEITI. Sheena on aloittanut ekat juoksunsa.
Ihan odotettavissahan se oli ja jo muutaman päivän osasinkin, oireista päätellen,
odottaa niiden alkua....

***

Sataa, sataa ropisee

Eilen ulkoiltiin näin masentavassa kelissä ja miljöössä. Sekös ei koirien menoa haitannut ja varsinkin Sheena nauttii, kuten kuvasta näkyy, lätäköiden tutkimisesta :)

Tietääkö joku, mikähän kukka on kyseessä?

Tänään kirkastui! Sää ja mieli. Saimme Tanjan ja Jaden vieraaksemme. Kävimme kävelyllä läheisellä peltotiellä ja pennut saivat painella niin, että vesi vaan roiskui. Oli oikeastaan ihan kiva, että saivat telmuta välillä, ihan vain kahdestaan.

Olen ladannut muutaman kuvan nyt albumiin: Pentujen ilonpitoa.