torstai 18. syyskuuta 2008

Jos metsään haluat mennä nyt,

sä takuulla yllätyt...

Ei,
emme ole nähneet metsässä niitä myllättyjä sammaleita. Sen paremmin kuin pieniä vekkuleita karhujakaan, käyneenä suureen joukkiohon. Niinkuin tuo laulu jatkuu :) Kieltämättä olen alkanut kammoamaan Kiikalan synkimpiä metsiä, useita karhutarinoita nyt kuulleena. Sen vuoksi onkin mukava taapertaa Hyyppäränharjun maisemissa. Se on aukeaa männikköä ja uskoakseni karhu ei sellaisessa maastossa lymyä. Mutta yllättäviä kohtaamisia voi sielläkin sattua. Tosin ihan mukavia...


Onneksi ehdin laittaa Donnan hihnaan, sillä ei tiedä mitä olisi tapahtunut Donnan alkuhämmästyksestään selvittyään. Onhan hän hevosiin tottunut, muttei ratsukoihin. Ja kun siellä ratsailla vielä oli Donnalle tuttu ja rakas ihminen!! Odottelin pitkän tovin, ratsastajien jatkettua matkaansa, ennenkuin laskin Donnan vapaaksi. Ja mitä vielä. Tämäpä singahti täysillä niiden perään. Siinä sitten karjuttuani kitarisat rakoilla, tuli kuin tulikin hetken päästä takaisin. Se siitä rauhallisesta liikunnasta sitten... Revittelyn seurauksena, toinen takajalka oli illalla taas "pois pelistä"....

Mariannan mysteeri alkaa selvitä. Ensimmäisenä on jo päässyt Iltalehteen asiaa setvimään mallitoimiston mamma!!! Ja ompa tuo Marianna Irc-galleriassakin vastaillut porukoille. Siinä taas yksi nuori nolasi itsensä täydellisesti. Mutta .. Hyvä, että lempattiin pihalle.

2 kommenttia:

Mia kirjoitti...

No voi hemmetti kun ei googlesivut nyt toimi... Eka viesti meni jo Bittiavaruuteen.

Jännä lenkki teillä ollut, meillä ei tule vastaan kuin puolimäräntyneitä sieniä... Vaikka ei sen jännityksen niin väliä, ei niistä karhuistakaan olisi väliä vastaantulijoiksi... :)

Soile kirjoitti...

Joo .. Oli siinä Donnalla ihmettelemistä! Ikuna ei ole "irtaantunut" noin hyvin meikästä aikaisemmin....

Olkaatten varovaisia! Eikös siellä Hämeessä oikein niitä karhuja liikuskele .. (!?)