Sitten viime viikonlopun ollaankin saatu nauttia jos jonkinmoisesta säästä!Helteen ja auringonpalvonnan jälkeen saatiin kunnon sateet. Niin tervetullutta kun se vesi olikin, niin toi se meidän elämään mutkia... Olin kuin olinkin saanut opetettua Sheenan kakkimaan läheiseen pitkänä kasvavaan heinikkoon, mutta: Märkä pitkä heinä ei sitten kiehtonutkaan neitiä ja yököttävä ilme naamallaan tämä alkoi pidätellä sitä suurta tarvettaan ja nyt seurauksena siitä Sheena päästelee pökäleet kadun varrelle, nurmikolle ja jopa meidän ikiomalle tarkoin varjellulle takapihallemme :) Pieniä murheita elämässä, mutta kun oli jo niin oppinut pois nurmikentiltä, niin harmittaa, toisaalta huvittaakin :)
Tänään meikäläinenkin taas havahtui elämään, kun oli poutaa ja aurinkokin näyttäytyi. Epätoivoisesti vaihdoin toppia neulepuseroon ja päinvastoin. Istuttelin vielä muutamia kukkiakin. Nyt saa olla ne vihoviimeiset!! Kuten yllä olevasta kuvasta näet, oli mulla pikku-apulainen tietenkin istutuspuuhissa mukana. Että yksi muoviruukku voikin olla hauska ja ihmeellinen koiranpenikalle :)
Useamman tunnin kun Sheena touhusi kanssani takapihalla, sain kun sainkin jonkinmoisen kuvan napattua ja kuten huomaatte, muoviruukku on 'hengissä'. Oli myös aika käydä läpi tuota kasvattajan kauhistusta. (on ihan oma keksimäni termi, koska hävetti viime vkl:na viedä She Sirpalle, paskasena ja takkuisena) Sheena heittäytyy nurmikolle kynsien leikkuuksi ja makaa selällään kun kampaan vatsanalusta ja kainaloita jne. Ihan ongelmitta menee siihen asti, mutta kaula ja kaulus on alueita jolloin She yrittää näyttää sitä omaa tahtoaan; joka on tulinen.Tuli mikä tuli. Revontuli.
Männä viikolla piipahti Sheenan sisko Kiki myös moikkaamassa meitä ja tottahan toki siskokset laitettiin posettamaankin :) Korvista, ilmeestä ja kielestä varmaankin tunnistat Sheenan.:'''Hei mitä tapahtuu. Aina valmiina .. kaikkeen! '''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti