Tänään ajattelin sitä enemmänkin ja itkuhan siinä tuli. Siirtelin vesisateessa muutamia perennoja + roudasin kuihtuneita kasvinosia "kompostiin". Donna tietenkin mukana ja voi, miten onnelliselta se vaikuttikaan, kun sai olla pihatöissä mukana. Siinä juuri korostui jälleen se belggarin ominaisuus, täysillä mukana kaikessa, olipa se mitä hyvänsä!
On jälleen rehellisesti todettava, että mitenkähän olisin toipunut tästä tyhjän pesän syndroomasta .... ilman Donnan, tosiystävän olemassaoloa. Heikosti.
Kyynelehdin nyt myös Harrin vierailua BB-talossa. Oli se ihanaa nähdä häntä, mutta harmi, ettei hän voinut jäädä taloon. Todettava on, että sai sillä pienellä visiitilläänkin väriä taloon. Kiitos Harrille kuitenkin osallistumisesta ja salolaisen No Shamen mainostamisesta!!!
Harrin tunnelmat talovierailun jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti