Veikeä pentu

... ja niin viisaskin!
Sheena on oivaltanut takaoven tarkoituksen ja hakeutuukin sitä kohti useimmiten, kun on hätä. Sieltä kun olen laskenut hänet vapaana kinokseen tarpeilleen. Etuovesta lähtö ei olekkaan niin mieluista, koska se liittyy hihnaan :) Nerojahan nuo ovat jo pienestä pitäen...
Päivät menee vauhdilla ja joka päivässä on uutta ja ihmeellistä meille kaikille. Ilmat suosii pitkäänkin ulkoiluun. Aivan ihania on aamut kun mennään tuohon "pikkumetsään" peuhaamaan. Nauraa saa, kun pikkuinen on vauhdikkaimmillaan ja niin täynnä virtaa yön jäljiltä :) Sheena tietää hyvin jo, että sahan kohdalla lasken vapaaksi. Metsikössä hän sitten näyttää Donnalle mallia, miten hän isona tyttönä menee, jos sattuu agilitya alkaa harrastamaan. Useimmiten nuo estehypyt vain päätyvät kömmähdykseen ja onpa Sheena jäänyt vatsastaankin puunrungon päälle roikkumaan...Kaikenkaikkiaan Sheena kuvittelee olevansa paljon isompi ja vanhempi koira kuin suinkaan on! Eli todella reipas tyttö.

Autoilu tuottaa vielä ensimmäisten kilometrien ajan pienoista konserttia ja Donnan ilme on kyllä sanoinkuvaamaton. Ihan selvästi ladyn ottaa korviin moinen kirkuminen :) Yriteään poiketa aina jossain Sheenalle mukavassa paikassa, jottei autosta ja häkistä tulisi arestin tuntuista. Eilenkin poikettiin Kiikalassa kampaamossa ja mukava sattuma olikin, että Sheena pääsi siellä tapaamaan kaksi pikkutyttöä. Myöskin pihassa lippalakkipäitä, jotka She tervehti myös iloisesti.
Toivotaan, että kevät etenisi nyt vauhdilla! Olisi huomattavasti helpompi hypätä kymmeniä kertoja päivässä pihalle, kun ei tarvitsi niin pukeutua.
Ja eteneehän se, jos joutseniin on luottaminen. Eilen aamulla kiertelivät jo tässä yläpuolella, hakeutuen takaisin läheiselle järvelle, missä kuulemani mukaan on rannassa jo hiukkasen sulaa niille...