Fiona on jo saavuttanut kahdeksan kuukauden iän ja on aikuistunut ihan silmissä.
Turkki on vielä osaksi untuvaista pentukarvaa, mutta pääkopassa on tapahtunut ja paljon! Ihan päivissä olen löytänyt hänestä miellyttämisenhalua ja halua leikkiä yms. kanssani. Aivojen nystyröiden kohtaaminen on myös saanut aikaan sen, että yrittää pomottaa Sheenaa! Se on asia josta mamma ei tykkää, koska Sheena on niin nöyrä ja Donnan alistamana kasvanut, että antaa kaiken periksi. Pariin otteeseen Sheena on yrittänyt komentaa Fionaa, mutta tämähän pöllyttää Sheenan samointein :o Murkku-ikä on parhaimmillaan ja tottakai Fiona nyt jos koskaan kokeilee kanssamatkustajia! Kaikessa pärjätään vaikkakin joskus tottelemattomuus hihnaan tullessa, vapauden jälkeen, saakin sappeni kiehumaan!! Kaikenkaikkiaan valloittava Persoona :)
Jokseenkin mettäläisenä kasvaneesta Fionasta ei puutu ainakaan sosiaalisuutta. Ehkä vähän liiankin rohkea, luottavainen ja itsetuhoinen!! Lauantaina 8.10. hän tapasi yllättäin "hiekkadyyneillä" ensimmäistä kertaa kiharakarvainen noutaja Tyyran. Tyyrahan ei ole millään lailla agressiivinen tms. mutta olisi jo hänen fyysisen käytöksensä ja värinsä/kikkuraisuutensa vuoksi luullut Fionan olevan hippasen varautunut. Mutta ei. Mukaan vaan ja täysillä :)
Näin jatketaan ja uskoakseni Fionan ekat juoksut on jo käsillä. Sen verran erikoista alkaa hänen käytöksensä olla. Mikäpä sitä kyllä tietää, sillä Sheenahan (kuvassa vasemmalla) tekee juoksut 10 kk:n välein...
Fionan korvat ovat itsepäisesti pystyssä ja mielestäni ne kuuluvatkin hänen persoonaansa/ilmeeseensä. Kuukausien painojen jälkeen ne itsepintaisesti nousevat, joten olen luovuttanut.
Se joka/jollain on tätä asiaa vastaan jotain... sanokoon nyt
tai
v a i e t k o o n
i ä k s i !
Oikein vauhdikasta, ihanaista syksyä kaikille!! :)
(Vaikka se talvi ikävä kyllä taitaa olla jo nurkan takana! )