Joo, naistenviikko on meneillään (terveisiä vaan Marketan päiviltä) ja sitä vettä on sitten saatukkin. Soile itkeä pirahuttaa myös, sillä tarkoin varjelemiini omenanrahkileisiin on iskenyt joku tauti? Niitä oli pitkälti toista kymmentä ja nyt koirien harvennuksen jälkeen enää kahdeksan (8)!! Tänään kaiken kukkuraksi huomasin niissä jotain ihme pilkkuja eli en ilmeisesti tänä(kään) vuonna saa satoa ja omppuviiniä niistä:D
Ei ole puutarhurilla helppoa ei. Laatikoissa kasvattamiini salaattiin ja persiljaan erehdyin laittamaan kanankakkarakeita ja mitäpäs teki "karvakorvakaksikko" .. Tonkivat kuin siat siellä laatikoissa, rakeista nautiskellen. Muutenkin Donna on ihan intona salaatin perään ja on ihan kiitettävästi harventanut viljelystäni!!
Viime syksynä hävitin penkistä ison vanhan pionin. Se oli todella komea, isoine vaaleanpunaisine kukintoineen, mutta laahistui kukkien painosta koko penkkiin ja 1.5 metriä nurmikollekin. Joten päätin hävittää sen. Maahan jäi tietenkin joitain pätkiä niistä ranteenpaksuisita juurakoista ja niimpä tuo nosti nokkaansa keväällä aina uudelleen ja uudelleen, istuttamieni kuunliljojen joukosta, nyppimisestäni huolimatta. Niinpä annoin yhden "tiitin" varttua ja mikä möllykkä siinä on taas päässä! Sehän saablarin sinnittelijä on tehnyt nupun ja alkaa kukkimaan (?) Uskokaa pois, jos nyt teen penkin ja siirrän sen siihen, toivoen näkeväni kuningattaren ensi kesänä.. Ei toivoakaan, ei tiitin tiittiä nousee ylös. Näin se vaan menee.
Koetan muistaa ottaa kuvan kuningattaresta kukassa, sikälimikäli tuo mystinen pioni todella avaa tuon pollukan......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti