Härkäläntie/Kirkonmäki

Semmä vaan sanon, että jos saan hiukkasenkin vihiä, että joku nyt kertomaani nauraa. Tulen kiertämään ... nenästä! Rehellisyyden nimissä kerronkin, että tuo kulkeminen koirieni kanssa vaikeutui taas. Eilen sunnuntaina, lähdin jostain kumman syystä Somerolle hautausmaalle, toisin kuin aikaisemmin olin suunnitellut lähteväni Sheenan kanssa Kiskoon mätsäriin (?) Sama pää kesät talvet.
Siellä Somerolla Kirkonmäessä vietettiinkin sitten kaunis pyhäpäivä, sillä autorakkine ei suostunut käynnistymään. Minä (kuvitellen omaavani autosähkö-insinöörin taidot) kamppailin siellä tunteja releiden ja sulakkeiden kanssa. Välillä tietenkin kävellen koirien kanssa pitkin Härkäläntietä ihastellen jokimaisemaa. Ilma oli mukava ja mikäs oli ihastellessa peräprutkuillaan veneileviä urhoja. Välillä onneksi saimme sämpyläkahveet tätini luona. Tosiaankin, useiden tuntien kamppailun jälkeen luovutin. Sanomattakin on selvää, ettei kahden ison koiran kanssa ole helppoa liftata kotiin, kukaan ei kyytiinsä huoli. Joten oli soitettava paikalle siskoni. Auto hinattiin korjaamon pihalle ja saimme kyydin iltasella kotiin. Siellä se peijakkaan "globetrotter"-maailmanmatkaajani nyt on ja pääsee klo 14 tietokonetomografiaan. Hirvittää vain millainen lasku sieltä on tulossa!!
Niin paljon kun harmittaakin, niin edellisen bloggaukseni lukiessani, naurattaakin jo :) :)

Matka todellakin jatkui .... 33.6 kilometriä!!!